Enkeliska
Historia
Enkeliska on harvinaisuus kansantanssien joukossa siinä mielessä, että se näyttää siirtyneen suoraan kansan parista kansan pariin, tässä tapauksessa Skotlannista Itämeren alueelle, käyttämättä aikainsa kosmopoliittia yläluokkaa kanavana.
Enkeliskat tunnetaan koko Skandinavian ja Itämeren alueella, jopa siinä määrin, että ovatpa jotkin tutkijat jopa epäilleet, että tanssi olisikin syntynyt täällä ja kulkeutunut Skotlantiin. Alunperin uskottiin, että tanssi olisi ollut merimiesten levittämä terva- ja puukaupan myötä, koska sitä on tavattu lähinnä rannikkoseuduilla. Myöhempi tutkimus on osoittanut levinneisyyden huomattavasti laajemmaksi.
Esimerkiksi jo yli sata vuotta sitten on Sydän-Hämeestä merkitty muistiin Enkeliska Vanajalta, joka on itse asiassa toisinto eräästä mailman tunnetuimmasta ja levinneimmästä reel-klassikosta, Soldier's Joy. Nimi tosin tulee Yhdysvaltain sisällissodan ajoilta, mutta kappale itsessään on skotlantilainen melodia vähintään 1760-luvulta.
Myöskään H.A.Reinholm ei vaivautunut juuri kuvailemaan enkeliskoja sen tarkemmin, koska "ne kaikki yhtäläisesti hypitään, kuten jokainen lukija lienee itse nähnyt".
Se myös tiedetään, että jo keskiajalla on Skotlannissa tanssittu sen tanssin esiversioita, jotka 1600-luvulta on tunnettu nimellä reel, kahdeksikko. Norjassa tanssi tunnetaan nimellä ril, ja Ruotsissa, Tanskassa, Suomessa ja Baltiassa enkeliskan eri variaatiolla (engelsk, engelska, enkeliini).
Ruotsalaisen käsityksen mukaan enkeliskat ovat saapuneet Itämeren rannikoille noin 1760-1770. Suomessa ne tunnetaan 1800-luvun alusta. Tätä aikaisemmista tansseista ei oikeastaan Suomessa ole tietoja, joten enkeliskat saattavat olla vanhempiakin, mihin viittaa se, että niitä on tavattu aina Karjalaa myöten.Länsi-Suomessa ne olivat jo jääneet pois muodista kansantanssien voimakkaan keruun aikoihin.
Enkeliskat lasketaan periaatteessa kontratansseihin kuuluviksi, mutta tällä sivustolla niille on annettu oma tilansa, koska ne poikkeavat niin paljon muista kontratansseista.
Kansantanssina
Yksinkertaisimmillaan tanssi koostuu piiristä, enkeliska-askelikosta (figuré, fikuleeri, vikuleeri, nikuleeri, nikutieraus) ja enkeliskakierrosta. Enkeliska-askelikkoa tanssi yleensä vain osa tanssijoista kerrallaan, esim. yksi tanssija kuvion keskellä tanssii vuorotellen jokaisen muun kanssa. Enkeliskakierrolla vaihdetaan keskellä olevaa tanssijaa, ja tanssi alkaa alusta. Näin jatketaan, kunnes kaikki ovat tanssineet keskellä.
Enkeliskat tanssitaan yleensä parittomalla määrällä tanssijoita, eikä tanssijoiden sukupuolella tai järjestyksellä ole väliä. Enkeliska on sosiaalisten tanssien yksilöllisemmästä päästä, siinä suuri osa kuviosta on minä tahansa hetkenä lähinnä katsojan osassa. Sen takia se on melko suosittu uudempien koreografioiden elementtinä, koska enkeliskaa voi tanssia pareittain tai yksittäin riippumatta kuviosta tai asemasta.
Enkeliska-askelikko on nykyään vakioitu ns. enkeliska-hyppelyksi, mutta muistiinpanoissa esiintyy melkoinen määrä erilaisia variaatioita. Usein mainitaan jalkojen koputus tai survominen lattiaan, käytetäänpä silloin tällöin polkkaa tai jälki- eli polska- eli vaihtoaskeltakin. Antreasta on tavattu ilmaisu tepikoida, joka lienee samaa slaavilaista juurta kuin ukrainalais-venäläinen trepak, eli ripaska. Siinä "palkit notkuu ja paukkina tuvassa kaikuu"
Onpa Asko Pulkkinen 1914 Viipurin pitäjässä tavannut seuraavanlaisenkin enkeliska-askelikon:
- vas. ask. eteen
- oik. eteen sisäviistoon, samalla nousu varpaillen
- vas. paikalle
- oik. samoin