Sottiisi

Historia

Sottiisilla on monta nimeä silläkin, tyyskä, saksanpolkka, sottinen, vanha jenkka, jenkka… Sekä tyyskä että saksanpolkka viittaavat lähtömaahan, sottiisi puolestaan tulee saksan kielen sanasta schottishe, skotlantilainen. Tanssi ei kuitenkaan ole Skotlannista kotoisin, vaan on saanut nimensä ecoissaice-katrillilta, joka toi englantilaiset tanssit uudellen muotiin mannermaalla 1800-luvun alkupuolella. Askelikko siinä oli joko laukkaa tai vaihtoaskelta.

Saksalaisella alueella tunnettiin samoihin aikoihin 1700-1800-luvun vaihteessa myös hopser-niminen paritanssi, jota ilmeisesti vaihtoaskelen myötä kutsuttiin Hops-Anglaiseksi (tai Hüpser-Polkaksi), ja joka muistutti jo hyvin paljon sottiisia sellaisena kuin se nykyään tunnetaan.

1800-luvun puolivälissä sottiisi näyttää olleen lähempänä nykyistä jenkkaa kuin sottiisia. Varsinkin yhdysvalloissa tunnetut avoimen tanssiotteen juoksuaskelvariaatiot näyttävät aivan jenkalta (Military Schottisch, Star Schottisch). Sama variaatio tunnettiin 1895 Pariisissa nimellä l'Americaine.

Suomeen sottiisi tuli 1800-luvun loppupuolella, oletettavasti sekä Venäjän että Ruotsin kautta. Vallalla olevan käsityksen mukaan jenkka kehittyi sottiisista 1900-luvun alkuvuosina, mutta kuten yllä on mainittu, ainakin Euroopassa ja Yhdysvalloissa tanssittiin sottiisin tahtiin jenkkamaisia tansseja jo huomattavasti aikaisemmin.

Kansantanssina

Sottiisi on yksi pidetyimmistä kansanomaisista paritansseista. Sen perusteet on helppo oppia, ja silti se venyy melkoiseen variointiin. Koska tanssin rakenne on melkoisen vahva ja toistuva - A-osassa kuljetaan tanssisuuntaan vaihtoaskeella tai kuvioidaan, B-osassa pyöritään - kokemattomampikin tanssija kykenee hauskaan ja monipuoliseen tanssiin.

Monien muiden paritanssien askelikkoja käytetään vuoropohjaisissa kansantansseissa, mutta sottiisia ei juuri ollenkaan. Silloin kun vaihtoaskel esiintyy kansantanssissa askelikkona, sitä yleensä sanotaan polska-askelikoksi. Muutamissa pikkutansseissa kyllä tanssitaan “vanhaa jenkkaa”, eli siis sottiisia.

Kaikki jenkan variaatiot toimivat myös sottiisissa, mutta sottiisin variaatioiden kanssa jenkassa saattaa tulla turhan kiire.

A-osan variaatioita ovat pyöritykset, pyörähdykset, kädenalitukset, salmiakit, ristiinkulkemiset, pannukakut jne. Avoimesta tanssiotteesta johtuen vieminen joihinkin variaatioihin on jonkin verran haasteellista ja edellyttää hyvää seuraamista.
B-osan variaatioita on esim hoppavalssi, pisto (l. pivot-pyörintä), pyöritys ja pyörähdykset (tanssijat pyörähtävät itsensä ympäri eri suuntiin).
Sottiisi sallii myös suhteellisen rauhallisen kävelyn tanssisuuntaan avoimessa tanssiotteessa, jos ja kun tarve vaatii.